Järjestin viime viikolla bookcrossing-sivustolla RABCK-arvonnan otsikolla "I can resist everything but temptations". Jollain lailla Oscar Wilde -sitaatti osuu enemmän kuin oikeaan puhuttaessa suhteestani kirjoihin. Ja erityisesti kirjastojen poistomyynteihin. Ja erityisesti lastenkirja-alennusmyynteihin.
Tapahtunutta tällä viikolla: a) vierailu Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen second handissa; tarjouksessa kolme lastenkirjaa eurolla, saldo 3 kirjaa b) vierailu Roihuvuoren kirjaston poistomyyntihyllyllä viattomasti iltalenkin yhteydessä, saldo 6 kirjaa c) nopea vilkaisu Roihuvuoren kirjaston poistomyyntihyllyyn ennen töihin lähtöä, saldo 4 kirjaa. Summa summarum: viikon sisällä 13 ostettua kirjaa (tai oikeastaan 14, jos Emmaus-hankintakin lasketaan mukaan).
Uudella asuinalueellani Roihuvuoressa on kokoonsa nähden kerrassan loistelias kirjasto, taitaa olla muuten Alvar Aallon käsialaa, jonka poistomyyntihyllyä en lakkaa ylistämästä. Olen tehnyt sieltä korvaamattoman upeita löytöjä, tänäänkin muiden muassa Oscar Wilden Onnellisen prinssin juuri sinä versiona, jota lapsuudessani opin rakastamaan.
Työtoverini tiedusteli varovasti hiljattain, säästänkö hankkimiani kuvakirjavuoria jollekin tietylle lapselle luettavaksi (hän kun on joutunut kuuntelemaan usein kirjaostosripittäytymistäni). Sillä hetkellä vastasin kieltävästi mutta tarkemmin ottaen taidan säästääkin, nimittäin lapselle, joka yhä elää minussa. Kuvakirjojen ja satujen maailmassa aikuisemmallakin lukijalla on vapaus heittäytyä. Ja aina voi toisaalta puolustautua akateemisilla intresseillä. Kuvakirja kun alkaa kiinnostaa jo ihan tutkijoitakin ja hyvä niin. Kahden taiteenalan risteymäkohdasta avautuu kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista. Kuvat ja sanat avaavat, tukevat ja komppaavat toinen toistaan ja luovat kontrasteja, joihin ne yksinään eivät ehkä edes pystyisi. Suomessa Tove Janssonin kuvakirjoja tutkinut uraa uurtava väitöskirjailija Sirke Happonen opettaa ensi keväänä lisää aiheesta Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksella: http://www.helsinki.fi/hum/skl/kkirja/opetus.htm
Vaan kiusauksilleni en mitään voi. Tarvitsisin kirjastovierailuilleni edunvalvojan, järjen äänen, joka palauttaisi minut herran nuhteeseen. Sitä odotellessa taiteilen alati kasvavien kuvakirjapinojen keskellä - langenneena mutta onnellisena, kuvien ja sanojen maailmoista lumoutuneena.
perjantai 18. heinäkuuta 2008
torstai 17. heinäkuuta 2008
Black Thursday
Eilinen torstaipäivä kuohutti koko bookcrossing-maailmaa. Sivuston ylläpitäjät päättivät rajata "siivettömien" (eli niiden, jotka eivät ole ostaneet mitään BC-kaupasta ja täten maksaneet bookcrossing.com:ille) foorumi- ja yksityisviestimäärää 30 foorumi- ja 10 yksityisviestiin kuukaudessa. Lisäksi henkilökohtaisista profiileista poistettiin html-mahdollisuus. Ylläpidossa määriteltiin, että 30 dollarilla (n. 20 e) voisi ostaa itselleen siivet ja Members Plus -jäsenedut kuukaudeksi. Tämä herätti ennennäkemättömän vastalauseryöpyn. Kaikki foorumit täyttyivät sappea tihkuvista viesteistä, joissa suomittiin päätöksen tekevän bookcrossingista maksullisen harrastuksen ja täten rajaavan harrastajamäärän niihin, joilla on varaa ostaa itselleen VIP-edut.
Ylläpito vastasi aluksi protestimielialaan nostamalla viestirajoituksia 100 foorumi- ja 30 yksityisviestiin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vihastuneelle crossaajakansalle. Lopulta illansuussa Suomen aikaa ylläito ilmoitti poistavansa kaikki viestirajoitukset ja palauttavansa profiileihin poistetun html-ulottuvuuuden. Kuitenkin viestissä pyydettiin osoittamaan rakkaus ja kiintymys bookcrossingia kohtaan ostamalla Supply Storen tuotteita. Viestirajoitusten poisto kuulosti hyvältä kompromissilta mutta kaupallista sivumakua on vaikea huuhtoa suustaan. Kansainvälisellä foorumilla joku julisti jo bookcrossingin hengen kuolleeksi.
Kokoan alle joitain keskustelutulvassa esiin nousseita pointteja, joita itsekin tuen.
1. Maksullisuus nakertaa bookcrossingin ydintä. Harrastuksen tulisi olla kaikille avoin katsomatta tulotasoon ja luottokorttiin.
2. Päätös sivuston muutoksista tehtiin kaukana ylläpidossa, joka ainakin minun silmissäni alkaa näyttää mystiseltä ihmisten mielipidettä kuuntelemattomalta Gosplanin kaltaiselta virastolta. Epädemokraattinen, "siellä jossain" tapahtuva päätöksenteko istuu muutenkin varsin huonosti avoimeen, ruohonjuuritasolla toimivaan järjestöön.
3. Uuden päätöksen rivien välissä taloudellinen tuki määritellään ainoaksi tavaksi tukea bookcrossingia. Kuitenkin suurin tuki syntyy aktiivibookcrossaajien toiminnassa ja pähkähulluissa ideoissa. Pääkaupunkiseudun kirjanripusteluvapautukset, Yyterin Harlekiineja rannalle -tempaus, osallistuminen Taiteiden yöhön ja kaikenlaisiin kirja- ja kierrätystapahtumiin luovat näkyvyyttä ja tukea paremmin kuin yksittäinen ostos BC-kaupasta.
4. Jo poistetut viestirajoitukset osoittivat selvästi, ettei ylläpito näe bookcrossingia yhteisöllisenä toimintana vaan pelkästään vapautusten ja nappausten ketjuna. Juuri foorumien ja yksityisviestien kautta bookcrossaajat toteuttavat omaa, muista tahoista riippumatonta yhteisöllisyyttään.
5. Bookcrossing-sivustolle on viime aikoina ilmestynyt kaikenlaista epäoleellista sälää: kartta, josta voi reaaliaikaisesti seurata vapautuksia, AuthorCrossing ym. Nämä sivutoiminnot tuntuvat nakertavan pohjaa crossauksen perusidealta, kirjojen kierrätykseltä.
Erinäisiä tilanteenratkaisumalleja on esitetty. Lähes kaikki crossaajista olisivat valmiita karsimaan sivuston sivuominaisuuksia ja kohdentamaan (voima)varat perustavanlaatuisiin toimintoihin: ihmisten profiileihin ja kirjahyllyihin sekä foorumeihin. Toiset ovat esittäneet olevansa valmiita ja varoissaan maksamaan 30 dollaria kuukaudessa. Myös minulla olisi siihen mahdollisuus mutta mielestäni kyse ei niinkään ole rahasumman suuruudesta vaan periaatteesta. Kaikki eivät kykene 20 euroon kuussa, kaikilla ei ole edes luottokorttia, jolla maksaa Yhdysvalloissa sijaitsevalle ylläpidolle. Bookcrossing on ilmainen harrastus. Kaikkien maksujen tulee olla vapaaehtoisia.
Itseäni korpeaa eritoten tapa tehdä päätöksiä norsunluutornissa ja sitten heittää ne maan tomun tasolla pyörivien peruscrossaajien nieltäväksi. Maksullinen jäsenyys osoittaa halveksuntaa kaikkia aktiivisia BC-ihmisiä kohtaan, jotka ovat osallistuneet jos jonkinlaiseen toimintaan ja tehneet bookcrossingia tiettäväksi omassa ympäristössään. Tämä jupakka voisikin muodostaa hyvän pohjan keskustelulle bookcrossing.com:in päätöksenteosta. Mikä on yksittäisen crossaajan sananvalta, kuinka "BC-organisaatiota" voisi tehdä läpinäkyvämmäksi ja demokraattisemmaksi?
Suomalaisella foorumilla esitettiin jännittävä idea vapautusten ja rekisteröityjen kirjojen sekä foorumiviestien välisestä korrelaatiosta. Entä jos ihmisten viestikiintiöt riippuisivatkin siitä, kuinka aktiivisia he olisivat bookcrossingin ydintehtävässä, kirjojen kierrätyksessä? Tämä voisi olla osaratkaisu muttei edelleenkään täysin korvaisi sivuston ylläpidon kalleudesta johtuvaa maksullisuutta. Mielestäni kestävintä olisi karsia sivustolta ylimääräisiä ominaisuuksia ja pohtia uudelleen bookcrossing.com:in suhdetta paikallisten BC-yhteisöjen elämään. Ne kun tuntuvat liukuvan yhä kauemmas toisistaan eikä kumpikaan oikein tiedä toistensa tekemisistä.
Eilispäivää voi hyvällä syyllä kutsua bookcrossingin Black Thursdayksi tai Bloody Thursdayksi. En haluaisi nähdä itselleni tärkeän harrastuksen ja periaatteen kaatuvan teatraalisiin taloussotkuihin. Haluan yhä edelleen rekisteröidä ja vapauttaa kirjoja, tavata bookcrossing-ystäviä, kierrättää hienoja lukukokemuksia ja toteuttaa puoliaivottomia ja juuri siksi niin loistavia tempauksia. Tällaista toimintaa sivuston ylläpito ei tunnu omassa eristyneisyydessään ymmärtävän. Se vetää mielen apeaksi. Yhtä kaikki pidän tätä kriisiä silti jollain tavalla positiivisena ja puhdistavana (Platonin mielestä kun kriisi ei ole vain katastrofaalinen tuho vaan myös jonkin uuden alku). Kenties massaprotestoinnin ja vimmaisten keskustelujen jälkeen itse bookcrossingin ydin käy selvemmäksi. Ehkä tämä musta torstai voi opettaa meitä ymmärtämään, miksi ja millä ehdoilla haluamme jatkaa itsellemme rakasta harrastusta. Yhdestä asiasta olen ylläpidon kanssa yhtä mieltä: There's still a lot to love in bookcrossing.
Keskustelua voi seurata suomeksi täällä: http://www.bookcrossing.com/forum/30/5539340/71
Ylläpito vastasi aluksi protestimielialaan nostamalla viestirajoituksia 100 foorumi- ja 30 yksityisviestiin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vihastuneelle crossaajakansalle. Lopulta illansuussa Suomen aikaa ylläito ilmoitti poistavansa kaikki viestirajoitukset ja palauttavansa profiileihin poistetun html-ulottuvuuuden. Kuitenkin viestissä pyydettiin osoittamaan rakkaus ja kiintymys bookcrossingia kohtaan ostamalla Supply Storen tuotteita. Viestirajoitusten poisto kuulosti hyvältä kompromissilta mutta kaupallista sivumakua on vaikea huuhtoa suustaan. Kansainvälisellä foorumilla joku julisti jo bookcrossingin hengen kuolleeksi.
Kokoan alle joitain keskustelutulvassa esiin nousseita pointteja, joita itsekin tuen.
1. Maksullisuus nakertaa bookcrossingin ydintä. Harrastuksen tulisi olla kaikille avoin katsomatta tulotasoon ja luottokorttiin.
2. Päätös sivuston muutoksista tehtiin kaukana ylläpidossa, joka ainakin minun silmissäni alkaa näyttää mystiseltä ihmisten mielipidettä kuuntelemattomalta Gosplanin kaltaiselta virastolta. Epädemokraattinen, "siellä jossain" tapahtuva päätöksenteko istuu muutenkin varsin huonosti avoimeen, ruohonjuuritasolla toimivaan järjestöön.
3. Uuden päätöksen rivien välissä taloudellinen tuki määritellään ainoaksi tavaksi tukea bookcrossingia. Kuitenkin suurin tuki syntyy aktiivibookcrossaajien toiminnassa ja pähkähulluissa ideoissa. Pääkaupunkiseudun kirjanripusteluvapautukset, Yyterin Harlekiineja rannalle -tempaus, osallistuminen Taiteiden yöhön ja kaikenlaisiin kirja- ja kierrätystapahtumiin luovat näkyvyyttä ja tukea paremmin kuin yksittäinen ostos BC-kaupasta.
4. Jo poistetut viestirajoitukset osoittivat selvästi, ettei ylläpito näe bookcrossingia yhteisöllisenä toimintana vaan pelkästään vapautusten ja nappausten ketjuna. Juuri foorumien ja yksityisviestien kautta bookcrossaajat toteuttavat omaa, muista tahoista riippumatonta yhteisöllisyyttään.
5. Bookcrossing-sivustolle on viime aikoina ilmestynyt kaikenlaista epäoleellista sälää: kartta, josta voi reaaliaikaisesti seurata vapautuksia, AuthorCrossing ym. Nämä sivutoiminnot tuntuvat nakertavan pohjaa crossauksen perusidealta, kirjojen kierrätykseltä.
Erinäisiä tilanteenratkaisumalleja on esitetty. Lähes kaikki crossaajista olisivat valmiita karsimaan sivuston sivuominaisuuksia ja kohdentamaan (voima)varat perustavanlaatuisiin toimintoihin: ihmisten profiileihin ja kirjahyllyihin sekä foorumeihin. Toiset ovat esittäneet olevansa valmiita ja varoissaan maksamaan 30 dollaria kuukaudessa. Myös minulla olisi siihen mahdollisuus mutta mielestäni kyse ei niinkään ole rahasumman suuruudesta vaan periaatteesta. Kaikki eivät kykene 20 euroon kuussa, kaikilla ei ole edes luottokorttia, jolla maksaa Yhdysvalloissa sijaitsevalle ylläpidolle. Bookcrossing on ilmainen harrastus. Kaikkien maksujen tulee olla vapaaehtoisia.
Itseäni korpeaa eritoten tapa tehdä päätöksiä norsunluutornissa ja sitten heittää ne maan tomun tasolla pyörivien peruscrossaajien nieltäväksi. Maksullinen jäsenyys osoittaa halveksuntaa kaikkia aktiivisia BC-ihmisiä kohtaan, jotka ovat osallistuneet jos jonkinlaiseen toimintaan ja tehneet bookcrossingia tiettäväksi omassa ympäristössään. Tämä jupakka voisikin muodostaa hyvän pohjan keskustelulle bookcrossing.com:in päätöksenteosta. Mikä on yksittäisen crossaajan sananvalta, kuinka "BC-organisaatiota" voisi tehdä läpinäkyvämmäksi ja demokraattisemmaksi?
Suomalaisella foorumilla esitettiin jännittävä idea vapautusten ja rekisteröityjen kirjojen sekä foorumiviestien välisestä korrelaatiosta. Entä jos ihmisten viestikiintiöt riippuisivatkin siitä, kuinka aktiivisia he olisivat bookcrossingin ydintehtävässä, kirjojen kierrätyksessä? Tämä voisi olla osaratkaisu muttei edelleenkään täysin korvaisi sivuston ylläpidon kalleudesta johtuvaa maksullisuutta. Mielestäni kestävintä olisi karsia sivustolta ylimääräisiä ominaisuuksia ja pohtia uudelleen bookcrossing.com:in suhdetta paikallisten BC-yhteisöjen elämään. Ne kun tuntuvat liukuvan yhä kauemmas toisistaan eikä kumpikaan oikein tiedä toistensa tekemisistä.
Eilispäivää voi hyvällä syyllä kutsua bookcrossingin Black Thursdayksi tai Bloody Thursdayksi. En haluaisi nähdä itselleni tärkeän harrastuksen ja periaatteen kaatuvan teatraalisiin taloussotkuihin. Haluan yhä edelleen rekisteröidä ja vapauttaa kirjoja, tavata bookcrossing-ystäviä, kierrättää hienoja lukukokemuksia ja toteuttaa puoliaivottomia ja juuri siksi niin loistavia tempauksia. Tällaista toimintaa sivuston ylläpito ei tunnu omassa eristyneisyydessään ymmärtävän. Se vetää mielen apeaksi. Yhtä kaikki pidän tätä kriisiä silti jollain tavalla positiivisena ja puhdistavana (Platonin mielestä kun kriisi ei ole vain katastrofaalinen tuho vaan myös jonkin uuden alku). Kenties massaprotestoinnin ja vimmaisten keskustelujen jälkeen itse bookcrossingin ydin käy selvemmäksi. Ehkä tämä musta torstai voi opettaa meitä ymmärtämään, miksi ja millä ehdoilla haluamme jatkaa itsellemme rakasta harrastusta. Yhdestä asiasta olen ylläpidon kanssa yhtä mieltä: There's still a lot to love in bookcrossing.
Keskustelua voi seurata suomeksi täällä: http://www.bookcrossing.com/forum/30/5539340/71
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Ensi rivit
Oman blogin luominen tuntuu lähinnä tyhjyydessä huutamiselta. Teen sen silti, sillä pidän huutamisesta.
Omalla blogilla pitäisi erottautua muiden blogistien joukosta tavalla tai toisella. Yritän tehdä sen rajaamalla tähän blogiin pääsevän materiaalin. En aio paljastaa koko elämääni. En aio julkaista vähissä erissä maailmankirjallisuuden mullistavaa romaania. Tältä blogilta on turha odottaa mitään mieltä kohauttavia paljastuksia. Elämässäni ei ylipäänsä tapahdu mitään mieltä kohauttavaa.
Tämä blogi kertoo elämästäni, tietenkin. Mutta elämäni suodattuu rakkaan harrastukseni, bookcrossingin, kautta. Bookcrossingissa on kyse kirjojen lukemisesta, niiden kierrättämisestä ja vapauttamisesta. Syystä voi puhua maailmanlaajuisesta kirjakerhosta tai kirjastosta, jopa kirjojen demokratisointiliikkeestä. Kirjat kuuluvat kaikille, siksi niiden kuuluu kiertää. Lukemisen ilo moninkertaistuu, kun lukukokemuksensa voi jakaa muiden kanssa. Lisää bookcrossingista voit lukea täältä: http://www.bookcrossing.com/. Liikun siellä nimimerkillä Ahava.
Tarkoitukseni on kirjoittaa tähän blogiin ennen kaikkea lukemiseen ja kirjoihin liittyvistä nautinnoista, erityisesti bookcrossingin tuottamista sellaisista. Voi olla, että riveillä tai niiden välissä tulen sanoneeksi jotain itsestänikin. Otan sen riskin. Kerron sinulle, mitä kirjoja luen niin tiedät, kuka olen.
Ystävällisimmin tervetuloa!
Omalla blogilla pitäisi erottautua muiden blogistien joukosta tavalla tai toisella. Yritän tehdä sen rajaamalla tähän blogiin pääsevän materiaalin. En aio paljastaa koko elämääni. En aio julkaista vähissä erissä maailmankirjallisuuden mullistavaa romaania. Tältä blogilta on turha odottaa mitään mieltä kohauttavia paljastuksia. Elämässäni ei ylipäänsä tapahdu mitään mieltä kohauttavaa.
Tämä blogi kertoo elämästäni, tietenkin. Mutta elämäni suodattuu rakkaan harrastukseni, bookcrossingin, kautta. Bookcrossingissa on kyse kirjojen lukemisesta, niiden kierrättämisestä ja vapauttamisesta. Syystä voi puhua maailmanlaajuisesta kirjakerhosta tai kirjastosta, jopa kirjojen demokratisointiliikkeestä. Kirjat kuuluvat kaikille, siksi niiden kuuluu kiertää. Lukemisen ilo moninkertaistuu, kun lukukokemuksensa voi jakaa muiden kanssa. Lisää bookcrossingista voit lukea täältä: http://www.bookcrossing.com/. Liikun siellä nimimerkillä Ahava.
Tarkoitukseni on kirjoittaa tähän blogiin ennen kaikkea lukemiseen ja kirjoihin liittyvistä nautinnoista, erityisesti bookcrossingin tuottamista sellaisista. Voi olla, että riveillä tai niiden välissä tulen sanoneeksi jotain itsestänikin. Otan sen riskin. Kerron sinulle, mitä kirjoja luen niin tiedät, kuka olen.
Ystävällisimmin tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)